Kun erakko ja kurr kurr tulivat taloon

Elettiin kevättä 2012, kun pieni mustavalkoinen kissanpentu, isoine korvineen ilmestyi siskoni asuntoon. Ensin yksin siskoni luo asustelemaan, mutta vähän ajan kuluttua Kassun sisko, Milla, seurasi perässä. Kassu ja Milla vierailivat usein meidänkin luona, joten jonkin ajan kuluttua ne vain jäivät meille asumaan. Aiemmin meillä oli ollut lemmikkinä ihana, mutta todella jääräpäinen kani, joten kissojen hoitaminen oli ihan uusi juttu. Iskä oli aluksi kissoja vastaan (ihan niin kuin kaniakin), mutta ajan myötä hänenkin sydämensä suli, ja huonoselkäinen isämme konttasi Kassun luo kysymään mikä sitä vaivasi, kun se vain piilotteli piirongin alla, eikä suostunut tulemaan sieltä pois.

Kassu ja Milla ovat siis samasta pentueesta, mutta ovat ne silti luonteeltaan niin kaukana toisistaan. Kassu on erakko, joka tykkää omasta rauhasta ja talon pimeimmästä ja kylmimmästä nurkasta, ihan niin kuin minäkin. Kassu rakastaa myös vettä ja tulee usein suihkuun mukaan. Kassu ei tosin tule luokse silloin kun pyydetään, vaan tulee silloin kun herra itse tahtoo. Milla taas rakastaa auringossa oleilua ja ihmisten sylissä nukkumista. Kun Millaa pyytää luo, kuuluu kova kurina ja pieni tytön tyllerö juoksee kovaa vauhtia luokse. 

Elämä on muuttunut aika tavalla sitten kun kissat ilmestyivät taloon. Unirytmi ainakin muuttui... Kymmenen jälkeen nukkumaan, kissat tulevat joko naaman päälle tai jalkoihin tarpomaan. Siinä meneekin sitten tovi ennen kuin pääsee kunnolla nukkumaan. Neljältä onkin sitten herätys kun on kova ralli päällä. Jos yöllä raaskivat nukkua, niin Kassusta ilmestyy aivan eri persoona esiin ja tulee se naamani päälle nukkumaan, tai vähintään minun kanssa samalle tyynylle. Sitten alkaa kuulua mässytys, kun se päättää alkaa syödä minun hiuksiani (kuulemma jokin hellyydenosoitus...). Milla menee yleensä äitini jalkoihin nukkumaan. Äiti joutuu aina nukkua kyljellään jossain ihme S-asennossa, koska Milla kuulemma tykkää nukkua sitten jaloissa, eikä äiti voi myöskään vaihtaa asentoa ettei vain herätä Millaa... Kun vihdoin pystyy nukahtamaan uudelleen, niin viimeistään seitsemältä onkin sitten jo kissojen mielestä ruoka-aika. Päivät taas menevätkin kissoilla sitten nukkuessa, sillä näin ne jaksaa yöllä juosta kilpaa.

Pieni tai iso kuusi, aina se on nurin...

Ahkera koululainenkin väsyy joskus.

Moni muukin asia on muuttunut: Sohvat ja sängyt olivat ennen ehjiä, eikä joka nurkassa ollut kissankarvoja. Aina kun esimerkiksi äiti tulee kotiin, niin ensin huudetaan kissoille ''Moi'' ja kysytään miten niiden päivä on mennyt ja sen jälkeen lapsia käsketään laittamaan pyykit. Joulut olivat myös erilaisia, sillä ennen joulukuusen pystyi jättämään huoletta kotiin, ilman pelkoa että se olisi kaatunut tai oksat taitettuina kun saavumme kotiin. Vaikka maalla asummekin, me ei olla laskettu kissoja vapaasti ulos juoksentelemaan, sillä täälläpäin on usein tavattu ilveksiä. Yläkoulun päättötyöksi siis rakensin kissoille ulkohäkin, johon ne pääsevät ikkunan kautta. Sieltä on myös niiden paljon helpompi tuoda saaliita sisään (kuten hiiriä), kun ikkuna on usein auki...

Koulutehtäviä ei enää tarvi tehdä yksin, sillä Milla rakastaa osallistua niiden tekemiseen! Milla on varmasti meidän perheestä lukenein, sillä se on käynyt ainakin kaksi kertaa lukion ja sen lisäksi osallistunut sairaanhoitajaopintoihinkin, kun halusi aina auttaa veljeäni niiden tehtävien tekemisessä. Tämä kauhukaksikko on tuonut siis paljon iloa elämäämme, vaikka joskus menee hermo, kun pitää jahdata Kassun tuomaa saalista, joka olikin vielä hengissä...

Vielä loppuun ihania kissakuvia, koska niitähän on aina kiva katsoa!

Urheiluakaan ei tarvitse katsoa yksin!

Ei tarvitse myöskään syödä yksin!

-Jenna